lauantai 19. helmikuuta 2011

Moro Panda


Luin viikolla Wall Street Journalin Aasian nettipainosta. Sieltä sattui silmiini juttu Hello Panda:sta. Hello Panda on Shanghailainen vaatebrändi. Luis Vuitton:in ja muita eurooppalaisia brändejä omistavan LVMH groupin perustajan poika, Antoine Arnault, on sijoittanut Pandaan. Ostin paidan Shanghaista oikeastaan sattumalta. Kauppa tuli vastaan trendikkäällä aluella ja jotenkin se veti puoleensa. Lukiessani WSJ juttua oivalsin, että olen ollut varsin muodikas: Hello Pandan luojalla, JiJi:llä on juuri ollut näyttely Pariisissa. Ja myöhemmin tänä vuonna sinne aukeaa Hello Panda -liike. Jälkeenpäin mietin mikä tuossa Kiinalaisessa mustavalkoisessa karvapallossa kiehtoi.
Hello Panda -brändi kuvaa luojansa mukaan nykyistä päälle kaksikymppisten sukupolvea. Sukupolvea, joka on on poispilattu, stressaantunut ja itsenäistyvä. Tuohon listaan on lisättävä myös itsekäs. Kyseinen sukupolvi on ensimmäisiä aikuistuvia yhden lapsen politiikan sukupolvia. Jollakin tavalla brändi edustaa, minusta hyvin nykyistä Kiinaa: Agressiivisen itsevarma kopio, joka hakee omaa identiteettiään.
Minusta Hello Panda on jonkinlainen kopio, tai ehkä paremminkin mutaatio, japanilaisesta Hello Kittystä. Se kommentoi esikuvaansa ja samalla kuvaa tekijänsä Kiinaa, maata joka tuntee arvonsa ja osaa olla tarvittaessa kärkevä omissa näkemyksissään. Mutta olennaista on kuitenkin, että tuotteessa on paljon kopioinnin tunnetta. Kiinalaisille (ja monille muille aasiaisille) kopionnissa ei ole mitään pahaa. He eivät siis välttämättä näe mitään pahaa hyvän idean toistamisessa. Ja jollakin tasolla se on totta. Sitähän suurin osa muotoilusta on, otetaan olemassa oleva tuote ja pyritään luomaan entistä parempi tuote vastaamaan senhetkisiä vaatimuksia. Siinä ei ole mitään väärää, varsinkin, jos kopiodessa parantaa alkuperäistä ideaa, eikä vain pyri tuottamaan uskollista toisintoa, saatikka väitä sen olevan aito.
Pandan ilkeässä ilmeessä voi myös kuvitella näkevänsä kommunistisen puolueen keinoja kaihtamattoman katseen, joka vartioi omia kansalaisiaan vallanmurenemista peläten.
Hello Panda voi olla merkki tulevasta, luovasta Kiinasta. Kiinasta johon en tällä hetkellä usko. Nyky-Kiina ei ole yhteiskunta, joka tuottaa luovia ihmisiä. Täällä painottuu aivan liikaa ylempää tulevien ohjeiden orjallinen tottelu. Mutta ennustaminen on vaikeata, etenkin tulevaisuuden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti