lauantai 18. syyskuuta 2010

Kalamies Shanghaissa

Pääsin kokeilemaan aamuista kalaonneani Shanghain vilkkailla virroilla. Aamusella vonkaleen koukutus on haasteellista. Olin hotellin ulkopuolella kahdeksan aikoihin ja koetin arvioida kummalla puolella virtaa kannattaisi olla. Valitsin vastakkaisen rannan, koska virta näytti nopeammalta sillä puolen. Seuraavaksi koetin valita paikan jonka ohi kulkisi mahdollisimman paljon saalista. Toinen seikka jonka yritin huomioida oli muiden kalastajien määrä tällä pientareen pätkällä. Ja sitten tuumasta toimeen. Silmä tarkkana katsoin oikea aikaista vieheen virtaan heittämistä, mutta kaikki ohikiitävät kalat eivät olleet syömätuulella. Ja lisäksi alajuoksun puolelle alkoi kertyä muita kilpailevia kalastajia. parinkymmenen minuutin kohdalla sain lupaavan nykäisyn ja aloin kelata saalista lähemmäksi rantaa. Samalla huomasin, että naapuri oli tulossa samalle apajalle oma haavi ojossa. Olin jo saanut saaliin niin lähelle, että saatoin koskea sitä, kun se päätti rimpuilla irti ja katosi virran vietäväksi. Ravoissani siirryin toiseen paikkaan, joka osoittautui vielä viheliäisemmäksi ja palasin alkuperäiselle paikalla. Viisikymmentä minuuttia yritettyäni onni potkaisi: penkalle pongahti ihan komea vonkale ja tehtäväni oli suoritettu.
Seraavana aamuna olin paikallisen kalamiehen matkassa. Olosuhteet olivat samat kuin edellisenä aamuna. Paikallinen kalamiehemme valitsi paikan hieman eilistä apaajaani enemmän ylävirrasta ja rohkeasti astui rantaveteen ja alkoi tarkkailla. Omaksi hämmästyksekseni oli hän saanut saaliikseen taksin jo muutaman minuutin odottelun jälkeen. Myöhemmin tajusin, että hänen Zenmäisen rento asenne oli varmaankin ero meidän kahden välillä. Oli ensimmäisenä aamuna yrittänyt liikaa ja taksikuskit vaistosivat epätoivoni (kun murehdin miten paljon olen myöhässä sovitusta tapaamisesta) ja ajoivat ohi. Näin käy amatöörille, kun joutuu ammattilaisten kanssa kisaamaan.