sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Kiinan Enska Itkonen


Useamman kuukauden olen täällä Kiinassa liikennekulttuuria seurannut. Joka päivä se iloisesti yllättää. Jos Kiinassa on liikennesääntöjä lienee ne lähetetty taikonautin matkassa maatakiertävälle radalle. Muuten tähän kaaoksenomaiseen menoon on jo tottunut, mutta mopoilijat aiheuttavat varsin usein nk. läheltä-piti-tilanteita. Mopot kun ovat sähkökäyttöisiä, eivätkä siksi pidä mitään ääntä. Toisekseen mopoissa ei ole jarruja tai en ainakaan ole huomannut, että kukaan mopoilijoista osaisi niitä käyttää. Niinpä usein jalakulkijan ylittäessä suojatietä, vihreän valon ohjaamana, hiipii mopoilija tuhatta ja sataa silmät sirrillään kohti varomatonta jalakulkijaa. Jostain syystä punainen valo ei koske mopoilijoita taikka pyöräilijöitä. Toistaiseksi olen onnistunut nämä itsemurhakandidaatit väistelemään, mutta en usko, että onneni kestää loputtomiin. Silloin voin vain toivoa kevyttä mopoa kohdalleni.
Tästä kaikesta kehkeytyi ajatus lisälaitteesta valo-ohjattuihin risteyksiin. Kun valo vaihtuu vihreäksi jalankulkijalle nousee sen reunalle tenniksestä tuttu verkko johon ystävämme mopolijat kerätään (koska tuskin ne jarrut toimivat). Kun Valo vaihtuu jalankulkijalle punaiseksi verkko laskeutuu ja mopolijat voivat jatkaa holtitonta matkaansa. Verkko ulottuu vain tien puoleen väliin (jossa täällä on syystä aita) jolloin kääntyvä liikenne (jolle palaa vihreä valo samaan aikaan kuin jalankulkijoille) pääsee kulkemaan.

2 kommenttia:

  1. Heh, kuvailet hauskasti Kiinan liikennekulttuuria - voin ihan nähdä sen silmissäni :D

    VastaaPoista
  2. En halua masentaa, mutta se kuvitelma on vain kalpea aavistus todellisuudesta. :)

    VastaaPoista