tiistai 31. elokuuta 2010

Muotoilun teoriaa osa 1


Nelisen viikkoa työskenneltyäni kiinalaisten muotoilijoiden kanssa, olen kehitellyt seuraavanlaista teoriaa. Se ei vielä välttämättä ole aukoton ja kaiken kattava ja lisäksi kliininen testaus on vielä pahasti kesken. Varmaan pitäisi puhua vaan hypoteesistä, hypotermiasta tai muuten vaan tämmöisestä mutu-tunteesta.
Väitän, että kiinalaiseen estetiikka perustuu ajattelulle, jossa runsaus on hyve. Eli englanniksi tämä voidaan tiivistää lainaten Mies Van Rohea: "More is way more".
Teoriani perustuu sille havainnolle, että kiinalaiset rakastavat runsautta. Tämän voi helposti huomata, kun käy kiinalaisen kanssa syömässä ravintolassa. Muutama hetki sen jälkeen, kun on pöydän ääreen istuttu ja asianomainen henkilö (joukon vanhin) on selannut puhelinluettolomaista menutä, notkuu pöytä kiinalaisen keittotaidon helmistä. Ruokalajeja on vaikka minkälaisia, vähän kaikenlaista, vähän joka makuun. Pöydällä on itseasiassa oikea ruokalajien kakofonia. Voin vain kuvitella miten pettyneitä kiinalaiset ovat käydessään pöytään jossakin pohjoiserooppalaisessa maassa, jossa luotetaan muutaman hyvän aineksen ja maun harmoniaan.
Yllä mainittu ilmiö toimii myös muotoilussa. Kun lähdetään suunnittelamaan tuotteen ulkomuotoa, kiinalaiset kaivavat esiin kasan lehtiä, joissa on kivoja kuvia autoista, kaikenmaailman roinasta ja muodista. Sitten vaan ruvetaan sovittelemaan kaikkea nähtyä kivaa muotoa ja detaljia tuotteeseen. Mitä enenmän yksityiskohtia ja muotoja sen parempi. Itseasiassa eräs nuori muotoilija sanoi minulle ihan suoraan, että hänen on vaikeaa tehdä yksinkertaista. Kiinalaisen korvissa "less is more"-ajatus on ihan silkkaa hölynpölyä, heille muodon runsaus on tae hyvästä muotoilusta. Olen myös varma, että eurooppalaisen luksustuotteiden arvostus tällä maailman nurkalla perustuu osittain samaan ilmiöön. Näiden tuotteiden muotokieli ja materiaalivalinnat noudattavat kiinalaisille tuttua "more is way more" -periaatetta.

4 kommenttia:

  1. Niin, samaan olen törmännyt. Ruokapuoli Kiinassa minusta toimii mainiosti, mutta koska jo lapsena tapasin Kaj Frankin ja jäin hänen taiaomaiseen vaikutuspiiriinsä, on minun ollut suorastaan mahdotonta soveltaa luontevasti esim. lohikäärmeitä muotoilutyöhöni.

    Kiinnostavaa, kuinka aiot taklata tämän kulttuurien kohtaamisen.

    VastaaPoista
  2. Sen kun tietäisi. *huokaa syvään*

    VastaaPoista
  3. Hei, jo muinalaiset kiinalaiset ja niinpoispäin.
    Monupuolisuus ja monimutkaisuus, kikkailu, selkeys, joo.
    Jos lähdet purkamaan juttuja historian kautta, barokki, rokokoo?. Barokkikikertäjälle funkkista?
    HYVILLÄ rikkautta vaalivilla designereilla on varmasti etu- tai takaraivoissaan yleiskuva. Saatat onnistua suodattamaan yleiskuvan ja kirkastamaan yksinkertaisuuden ihanuuden idean. Eivät varmaan opi siitäå pitämään, mutta oppivat sitä ymmärätämään ja tekemään. Huonot luulee kikerryksen olevan Se Juttu.

    VastaaPoista
  4. Näin varmaan onkin. Estetiikan ymmärtäminen yli kulttuurirajojen on vaikeaa puuhaa. Pienin askelin etenemme kohti funktionalismin autuutta: jokaisella muodolla on peruteensa.

    VastaaPoista