Kalamies Shanghaissa

Pääsin kokeilemaan aamuista kalaonneani Shanghain vilkkailla virroilla. Aamusella vonkaleen koukutus on haasteellista. Olin hotellin ulkopuolella kahdeksan aikoihin ja koetin arvioida kummalla puolella virtaa kannattaisi olla. Valitsin vastakkaisen rannan, koska virta näytti nopeammalta sillä puolen. Seuraavaksi koetin valita paikan jonka ohi kulkisi mahdollisimman paljon saalista. Toinen seikka jonka yritin huomioida oli muiden kalastajien määrä tällä pientareen pätkällä. Ja sitten tuumasta toimeen. Silmä tarkkana katsoin oikea aikaista vieheen virtaan heittämistä, mutta kaikki ohikiitävät kalat eivät olleet syömätuulella. Ja lisäksi alajuoksun puolelle alkoi kertyä muita kilpailevia kalastajia. parinkymmenen minuutin kohdalla sain lupaavan nykäisyn ja aloin kelata saalista lähemmäksi rantaa. Samalla huomasin, että naapuri oli tulossa samalle apajalle oma haavi ojossa. Olin jo saanut saaliin niin lähelle, että saatoin koskea sitä, kun se päätti rimpuilla irti ja katosi virran vietäväksi. Ravoissani siirryin toiseen paikkaan, joka osoittautui vielä viheliäisemmäksi ja palasin alkuperäiselle paikalla. Viisikymmentä minuuttia yritettyäni onni potkaisi: penkalle pongahti ihan komea vonkale ja tehtäväni oli suoritettu.

Seraavana aamuna olin paikallisen kalamiehen matkassa. Olosuhteet olivat samat kuin edellisenä aamuna. Paikallinen kalamiehemme valitsi paikan hieman eilistä apaajaani enemmän ylävirrasta ja rohkeasti astui rantaveteen ja alkoi tarkkailla. Omaksi hämmästyksekseni oli hän saanut saaliikseen taksin jo muutaman minuutin odottelun jälkeen. Myöhemmin tajusin, että hänen Zenmäisen rento asenne oli varmaankin ero meidän kahden välillä. Oli ensimmäisenä aamuna yrittänyt liikaa ja taksikuskit vaistosivat epätoivoni (kun murehdin miten paljon olen myöhässä sovitusta tapaamisesta) ja ajoivat ohi. Näin käy amatöörille, kun joutuu ammattilaisten kanssa kisaamaan.

Muotoilun teoriaa osa 1

Nelisen viikkoa työskenneltyäni kiinalaisten muotoilijoiden kanssa, olen kehitellyt seuraavanlaista teoriaa. Se ei vielä välttämättä ole aukoton ja kaiken kattava ja lisäksi kliininen testaus on vielä pahasti kesken. Varmaan pitäisi puhua vaan hypoteesistä, hypotermiasta tai muuten vaan tämmöisestä mutu-tunteesta.

Väitän, että kiinalaiseen estetiikka perustuu ajattelulle, jossa runsaus on hyve. Eli englanniksi tämä voidaan tiivistää lainaten Mies Van Rohea: "More is way more".

Teoriani perustuu sille havainnolle, että kiinalaiset rakastavat runsautta. Tämän voi helposti huomata, kun käy kiinalaisen kanssa syömässä ravintolassa. Muutama hetki sen jälkeen, kun on pöydän ääreen istuttu ja asianomainen henkilö (joukon vanhin) on selannut puhelinluettolomaista menutä, notkuu pöytä kiinalaisen keittotaidon helmistä. Ruokalajeja on vaikka minkälaisia, vähän kaikenlaista, vähän joka makuun. Pöydällä on itseasiassa oikea ruokalajien kakofonia. Voin vain kuvitella miten pettyneitä kiinalaiset ovat käydessään pöytään jossakin pohjoiserooppalaisessa maassa, jossa luotetaan muutaman hyvän aineksen ja maun harmoniaan.

Yllä mainittu ilmiö toimii myös muotoilussa. Kun lähdetään suunnittelamaan tuotteen ulkomuotoa, kiinalaiset kaivavat esiin kasan lehtiä, joissa on kivoja kuvia autoista, kaikenmaailman roinasta ja muodista. Sitten vaan ruvetaan sovittelemaan kaikkea nähtyä kivaa muotoa ja detaljia tuotteeseen. Mitä enenmän yksityiskohtia ja muotoja sen parempi. Itseasiassa eräs nuori muotoilija sanoi minulle ihan suoraan, että hänen on vaikeaa tehdä yksinkertaista. Kiinalaisen korvissa "less is more"-ajatus on ihan silkkaa hölynpölyä, heille muodon runsaus on tae hyvästä muotoilusta. Olen myös varma, että eurooppalaisen luksustuotteiden arvostus tällä maailman nurkalla perustuu osittain samaan ilmiöön. Näiden tuotteiden muotokieli ja materiaalivalinnat noudattavat kiinalaisille tuttua "more is way more" -periaatetta.

Venture-ideoita annetaan hyvään kotiin

Tällä viikolla tuli mieleen pari mukavaa liikeideaa, joilla voisi kääriä tuohta täällä kansantasavallassa. Ajattelin, että jaan ne tässä solidaarisuuden nimissä kaikkien lukutaitoisten työläisten käyttöön.

Ensimmäinen liikeidea sijoittuu tällä hetkellä tuottoisimmalle viihdeteollisuuden haaralle, videopeliteollisuuteen. Idea on varsin yksinkertainen: Peli, joka tapahtuu Shanghain kovaksi keitetyille kaduille. Siinä pelaaja asettuu paikallisen taksikuskin asemaan. Hänen tehtävänä on kuljettaa asiakkaita mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen. Tietysti taksilla pitää pystyä pujoittelemaan liikenteen sijassa säännöistä piittaamatta, valita paras reitti, mutta myös asiakkaat antavat ohjeita matkan varrella vaihtoehtoisista reiteistä. Jotta, tällä hetkellä niin suosittu verkkopelaamisominaisuus tulisi mukaan tähänkin peliin, on pelaajan puhuttava "kännykkällä" muiden verkossa roikkuvien pelaajien kanssa. Jos saa asiakkaat perille ilman suurempia kolhuja palkaksi kilahtaa muutaman ryppyisen kansanrahan. Näitä säästämällä, saattaa saada muutettua parmpaan asuntoon tai syötyä juhlaillallisen. Eli minun Hollywood-henkinen myyntipuhe (pitch) olisi seuraava: "GTA meets Jarmuch's Night on Earth but in Shanghai."

Toinen liikeidea on luultavasti edellistä lupaavampi ja moniulotteisempi. Siinä tarvitaan jonkin verran venture-rahaa, mutta tuotot ovat sitä makeammat. Ensi pitää ostaa muutama paikallinen leimasintehdas pois kuleksimasta ja sitten hankkia siivu leimasinmustemarkkinoista. Tämä tuottaa jo ihan mukavasti. Sen verran paljon täällä läiskitään jokaiseen hiemankin viralliseen paperiin leimaa. Mutta tämä on vasta alkua. Seuraavaksi pitää kehittää leimasinmustestantardi, joka vastaa oman tehtaan tuotetta. Pienellä voitelulla saadaan varmasti viranomaiset vakuuttumaan, että siten virallisen leiman asema virallistuu entisestään, jos he noudattava edellämainittua mustestandardia. Sitten kannattaa siirtyä pankkitilin ääreen nauttimaan rahavirrasta, joka vuolas kuin Yangtse rankkasateella. Tietysti on tärkeää, että valtion hyväksi ohjataan sopiva puro, jotta kaikille on selvää, että yritys on mukana rakentamassa puolueen loistavaa tulevaisuutta.

Ensimmäisiä huomioita Kiinasta

1. Shanghailaisten taksikuskien suosikkiurheilulaji on pujottelu.

2. Raksamiesten liittokierros oli työntekijöiden voitto.

Huomioni perustuvat seuraaviin kokemuksiin:

Aloitetaan siitä Kiinan rakennusliiton onnistuneesta liittokierroksesta. Sen hyvästä tuloksesta kieli se seikka, että hotellini vieressä sijaitsevassa rekennuksessa oli käynnissä iso remppa. En tietenkään heti ymmärtänyt neuvottelutuloksen loistavaa jamaa pelkästään ahkeroivien rakennusmiesten touhuja seuratessa ja kuunnellessa. Se valkeni vasta, kun ilta pimeni ja huomasin, että rakennuksen sisältä kajasti valo ja ikkunassa roikkui pyykkiä. Silloin oivalsin, että rakennusmiehethän siellä asuvat. Miehillä oli työsuhdeasunto omalla raksalla. Varsin kätevää.

Sitten siirrymme urheilun pariin. Kalle Palanderin pujoittelukyvyt ovat osoittautuneet aika keskinkertaisiksi. Shanghailainen taksikuski pujottelee sitä vauhtia muiden autojen välissä, ettei Tornion suurella pojalla ole mitään jakoa.